Mannerjäätikön reunan peräännyttyä muinainen Itämeri ulottui Nurmijärven altaaseen, ja sen pinta oli noin viisi metriä nykyistä järvenpintaa korkeammalla. Maankuoren kohotessa vedenpinta laski nopeasti, ja Nurmijärvi kuroutui irti Itämerestä Baltian jääjärvi -vaiheen lopussa noin 11 500 vuotta sitten.
Ihminen saapui Nurmijärvelle yli 10 000 vuotta sitten. Hyvät kalavedet ja riistamaat houkuttelivat asukkaita jään alta paljastuneelle uudelle alueelle. Suosittuja asuinpaikkoja olivat erityisesti aurinkoiset hiekkarannat. Ihmiset maalasivat rantakallioihin ja kivilohkareisiin kymmeniä kalliomaalauksia, joiden yleisimmät aiheet ovat ihmiset, eläimet ja veneet.
Kalliomaalaukset
Riuttavuoren kalliomaalaus sijaitsee Nurmijärven keskellä olevan Suurisaaren lounaiskulmalla Riuttavuoren pystysuoraan veteen putoavassa kallioseinämässä.
Kalliomaalauksen löysi Minna Kähtävä-Marttinen arkeologisen muinaisjäännösinventoinnin yhteydessä vuonna 1997. Maalaus historiaa on ajoitettu kivikauteen.
Kivikautiset asuinpaikat Nurmijärven rannoilla
Pulkkisenniemen kivikautinen asuinpaikka sijaitsee niemen länsirannalla, Hiekkaniemen tyvessä ja sen eteläpuolella, sekametsää kasvavalla rinteellä. Löydöt, saviastianpalat, kolme kvartsikaavinta ja -iskoksia, laajasta painanteesta törmän läheltä.
Peltoniemen kivikautinen kohde sijaitsee Nurmijärven pohjoisrannalla olevan Kekäleniemen kärjessä olevalla peltoalueella, loivan peltokumpareen päällä ja sen etelään viettävällä rinteellä. Löydöt viittaavat kivikautiseen (kvartsiterä) ja ehkä myös historiallisen ajan (tsaari Vasilij IV:n aikaisen 1606-1610 hopearahan katkelma, tuluspiin kpl) asuinpaikkaan.
Helisevänjoki, viikinkiajan vesireitti
Nurmijärven laskujoki, Helisevänjoki, on saattanut toimia kevyen liikenteen reittinä Laatokan rautakautiselta asuinalueelta Saimaalle. Joki täyttää hyvän vesireitin vaatimukset: vettä riittää ympäri vuoden, virtaus on sopivan nopeaa, ja maataipaleet ovat lyhyitä, etenkin jos Purnujärven kylässä oli hevosia käytössä. Ensimmäiset kuolainlöydöt Suomessa ovat ajalta 300–500 jKr, mutta hevosia on saattanut olla jo tätä aiemmin. Hevosaiheet esiintyvät rautakauden koruissa, ja sanat hepo ja varsa ovat vanhoja. Pähkinäsaaren rauha (1323) kuitenkin katkaisi Helisevänjoen reitin, minkä jälkeen karjalaisten kulkureitit siirtyivät itään. Tämä lisäsi kiinnostusta Saimaan kanavan rakentamiseen vaihtoehtoisena väylänä.
Jos Helisevänjoki oli kevyen liikenteen väylä, Vuoksi puolestaan toimi valtaväylänä Viipurinlahdelta Saimaalle. Reitti oli suhteellisen lyhyt, mutta Vuoksen yläosan 25 kilometrin koskijakso vaikeutti kulkemista (keskivirtaama 600 m³/s). Rautakaudella Vuoksella saatettiin kulkea jo suurilla veneillä, joiden taitavat laskijat pystyivät ohittamaan pienemmät kosket sujuvasti. Tervaveneiden hankala kulku Vuoksen koskissa synnytti tarpeen Saimaan kanavalle, jonka rakentamista yritettiin ensimmäisen kerran jo 1500-luvun alussa Viipurinlinnan ja Olavinlinnan välille. Rakennustyötä jatkettiin 1600-luvulla, sillä jos tervaveneet olisivat selvinneet Vuoksen koskista samalla tavalla kuin Oulujoella, Lappeenrannan kehitys olisi voinut olla toisenlainen.
Matti Hakulinen: HELISEVÄNJOKI –Viikinkiajan kevyen liikenteen väylä Laatokalta Saimaalle?
Vedentakaisten kirkkomatkat Rautjärvellä
FM kansanperinteen tutkija Mikko Europaeus kertoo Rautjärven Asemanseudun kulttuurihistoriallisessa selvityksessä kirkkovenematkoista 1800-luvulla, joissa ylitettiin kolme järveä Torsa, Nurmijärvi ja Rautjärvi.
"Kirkkovenereitti edellytti kolmen järven, Torsan, Nurmijärven ja Rautjärven ylitystä. Jokaista järvimatkaa varten oli varattu omat veneet eli vetotaipaleita ei käytetty ja niiden välit (Torsanjärvi – Nurmijärvi noin 3 km, Nurmijärvi – Rautjärvi noin 7 km) kuljettiin jalan. Torsalla käytettiin lyhyessä (noin 1,5 km) järvimatkassa 5-hankaisia noin 50 henkeä kantavia veneitä, mutta suuren Nurmijärven yli kuljettiin 7- tai 8-hankaisilla 70 hengen veneillä. Veneissä oli tyyrit eli peräsimet. Torsan kylän yläpääläisillä ja alapääläisillä oli omat veneensä ja Nurmijärvessä vielä näiden lisäksi Kekäleniemen ja muiden kylien veneitä. Viimeistä Rautjärven järvietappia varten ei ollut niin paljon veneitä, että kaikki olisivat päässeet yli kerralla, vaan väki ”lautattiin” pienillä veneillä kirkkorantaan toisten odottaessa vuoroaan. Kirkkovenematkoja tehtiin tällä tavoin kymmenenkin kertaa kesässä raskaiden töiden lomassa. Niitä pidettiin ilmeisesti virkistävänä vaihteluna työhön, toisaalta ne olivat aikansa sosiaalisia tapahtumia ja mahdollistivat monenlaisia seurustelumuotoja.
Pitäjän vanhoilla kirkkovenematkoilla oli tiettyjä perinteisiä tapoja, kuten virsien veisaamista. Nurmijärvellä käytiin kilpasoutua. Nurmijärvellä noin kilometrin päässä kirkonpuoleisesta rannasta oli myös ns. Loakeri (Laakeri< vrt. lager=leiri), jossa syötiin päiväateria vasta paluumatkalla. Kirkkoeväinä oli kalakukkoa, kalarovetta, omena (s.o. peruna-) ja ryynipiiraita, lehtikakkaroita ja munavoita. Juotavaa ei viitsitty kuljettaa, vaan juotiin hatuista ilmeisen puhdasta Nurmijärven vettä."
Matka kirkolle
Rural Explorer -hanke, Pekka Vartiainen
Torsan ylityksen jälkeen alettiin jo valmistautua kilpaan. Juostiin jalat vilkkuen mitä lähemmäksi Nurmijärven rannan maisemat alkoivat tulla. Ei tuntunut enää missään aiempi vastatuuli, joka oli loppuvaiheessa hiljentänyt aironvetoja ja pistänyt hieman puhaltamaan. Aurinko pilkisteli kuusien lomasta ja valkeat pilvenhattarat liukuivat arvokkaasti seilaten taivaalla.
Yläpääläiset nousivat jo rannalle vedettyyn veneeseensä. Kiirettä saimme pitää, että ehdimme omaamme. Kekäleniemen ja muiden kylien veneisiin oli ahtautunut niin monta päätä, että oli vaikea pysyä laskuissa. Joku huusi meille alapääläisille, että jääkää rannalle, kun ette kuitenkaan perässä pysy. Peräsimestä otteen ottanut vanhaisäntä kuittasi kokkapuheen omallaan. Kohta alkaisi kirkkomatkan rankin, mutta myös hauskin vaihe. Virsien veisuu jäisi nyt vähemmälle.
Rytmikkäät huudot ja tasatahtia veteen iskeytyvät airot ohjasivat veneiden kulkua Nurmijärven yli. Ranta hävisi silmissä näkyvistä ja etenimme kokka kohisten yli aaltojen. Selässä alkoi alkumatkassa tuntua ikävää pistoa, mutta se jäi mielestä, kun äijät vieressä laskettelivat juttuja aiemmilta matkoiltaan. Oli ollut myrskyä ja joskus joku huitaissut liian lähelle yrittävää venettä airolla niin, että soutaja jos toinenkin oli saanut maistaa aimo kulauksen puhdasta järvivettä.
Kirkonmenojen jälkeen kaikilla on aina hirmuinen nälkä, ja joillakin vähän suurempi kuin toisilla. Leiripaikalle saavuttaessa sai olla häijynä, että eväistä olisi riittänyt itsellekin. Kalakukkoa, kalarovetta, peruna- ja ryynipiiraita, lehtikakkaroita ja munavoita häipyi syöjien suuhun sitä vauhtia, että ei paremmasta väliä.
Yläpääläisten vene veti joukkoa, mutta emme me kaukana olleet. Isännän käheä ääni käskytti meitä kiristämään tahtia. Kun tuulikin tuntui kääntyvän taaksemme, aloimme heitä saavuttaa. Muutamalla pitkällä vedolla pääsimme rinnalle ja siitä sitten iloisesti luikutellen ohitse.
Tällä kertaa oli meidän vuoro voittaa Nurmijärven ylityksen kisa. Kävely Rautjärvelle sujui voiton siivittämänä vähän kuin ilmassa leijuen.
Karttalehti vuodelta 1780
Suurenna napauttamalla karttaa