Näkösyvyys

Näkösyvyys on yksi vesistöjen tilaa kuvaavista suureista. Näkösyvyydellä mitataan veden läpinäkyvyyttä. Mitä pienempi on näkösyvyys, sitä enemmän vedessä on näkösyvyyttä alentavaa eli vettä samentavaa ainetta kuten vaikka humusta tai eläin- ja kasviplanktonia. Näkösyvyys mittaa käytännössä järven rehevöitymisastetta.
 
Näkösyvyyden mittaus on yksinkertainen ja halpa toimenpide. Siinä veteen upotetaan mittanarun päässä roikkuva 20 cm halkaisijaltaan oleva valkoinen levy. Kun levy katoaa näkyvistä, merkitään mittanarusta, millä syvyydellä levyä ei enää näy. Tuo mittaluku on näkösyvyysarvo.  Näkösyvyyttä on hyvä mitata avovesikaudella noin kuukauden välein. Vuoden näkösyvyysarvona käytetään mitattujen näkösyvyyksien keskiarvoa.
 
Mittaamalla näkösyvyyttä säännöllisesti, saadaan selville järvien ekologisen tilan pitkän aikavälin kehityksen suuntaa. Toivottavaa on, että näkösyvyydet pysyisivät samalla tasolla tai parantuisivat järven hoitotoimien seurauksena.
 
Kesäkauden kuluessa vähintään kuukauden välein tehdyillä näkösyvyysmittauksilla saadaan mielenkiintoista tietoa myös näkösyvyyden kesän aikaisesta vaihtelusta. Näihin lyhyen aikavälin vaihteluihin vaikuttaa etenkin kesän säätila. Esimerkiksi sadekesät huuhtovat metsäojien kautta järveen runsaasti humusta ja kiintoainesta laskien näkösyvyysarvoja. Vastaavasti kuvina kesinä metsäojien virtaamat ovat pieniä tai loppuvat kokonaan, jolloin humus- ja kiintoainesryöpyt loistavat poissaolollaan. Tosin kuivat ja lämpimät kesät nostavat järvien vesien lämpötilaa, jolla on järven eläin- ja kasviplanktonin kasvua kiihdyttävä vaikutus mahdollisine leväkukintoineen ja sitä kautta näkösyvyyttä alentava vaikutus.

Näkösyvyyden vuosikeskiarvot metreinä Suurisaaren pohjoispuolen mittauspisteessä 019. Näkösyvyys on lineaarisesti pienentynyt viidessäkymmenessä vuodessa vajaan metrin. Kaavioon on myös merkitty vuoden sademäärä [mm] ja vuoden keskilämpötilapoikkeama joiden vaikutusta näkösyvyyteen voi spekuloida.