Uutiset

Vesien tummuminen on kasvava haaste

Monissa Suomen järvissä veden väri on luonnostaan humuksen vuoksi tumma. Viime vuosikymmeninä vesien tummuminen on kuitenkin lisääntynyt myös ihmistoiminnan ja ilmastonmuutoksen seurauksena. Tummuminen tarkoittaa veden läpinäkyvyyden heikkenemistä ja värin lisääntymistä. Sen taustalla ovat erityisesti veteen liuennut orgaaninen hiili, humusaineet ja rauta.

Vesien tummumista lisäävät muun muassa runsastuvat sateet, roudattomat talvet, valunnan kasvu sekä turvemaiden ojitus ja metsätalous. Erityisesti ojitetuilta soilta ja avohakkuualoilta voi huuhtoutua vesistöihin orgaanista ainesta, joka tummentaa vettä.

Tummuminen ei ole vain esteettinen haitta. Se vähentää valon pääsyä veteen, muuttaa vesistön lämpö- ja happioloja sekä vaikuttaa vesikasveihin, planktoniin, pohjaeläimiin, kaloihin ja vesilintuihin. Samalla vesistön virkistyskäyttöarvo, kalaston elinolosuhteet ja veden käyttökelpoisuus voivat heikentyä.

Tummumisen torjunta edellyttää ennen kaikkea kuormituksen vähentämistä jo valuma-alueella. Pelkät kosteikot, laskeutusaltaat tai muut perinteiset vesiensuojelurakenteet eivät riitä pidättämään liukoista orgaanista hiiltä tehokkaasti. Siksi tarvitaan muutoksia erityisesti turvemaiden metsätalouden toimintatapoihin.

Keskeisiä keinoja ovat jatkuvapeitteinen metsänkasvatus, sekametsien suosiminen, riittävät suojavyöhykkeet vesistöjen varsilla sekä heikosti tuottavien ojitettujen soiden ennallistaminen. Vesien tummumisen hillintä on tärkeä osa järvien suojelua, ilmastonmuutokseen sopeutumista ja vesistöjen virkistyskäytön turvaamista.

Lähteet:
Savo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistys ry: Vesien tummuminen.
Härkönen, L.H., Lepistö, A., Sarkkola, S., Kortelainen, P. & Räike, A. 2022: Vesistöjen tummumisen hillintä edellyttää systeemistä muutosta turvemaiden metsätalouden toimintatavoissa. Vesitalous 5/2022, 27–31.

Suomessa on paljon soita – noin kolmannes maamme pinta-alasta on suota. Niitä on valjastettu maa- ja metsätalouden käyttöön merkittäviä määriä: ensin maatalouteen 1800-luvulta alkaen ja myöhemmin etenkin 1960–70-luvuilla myös metsätalouden ja turvetuotannon tarpeisiin. Ojittaminen mahdollisti puuntuotannon lisääntymisen, mutta sillä on ollut myös luonnolle ja vesistöille seurauksia, joita ei tuolloin tiedetty.

Nykyisin etenkin puuntuotannollisesti heikkoja ojitusalueita pyritään palauttamaan ennallistamalla eli tukkimalla ja patoamalla ojia sekä palauttamalla veden kulku luontaisille reiteilleen.

Soiden ennallistamiseen kolme hyvää kysymystä:

1. Miksi soita ennallistetaan
2. Miksi ojat täytetään, eikö riittäisi, että padotaan sen pää
3. Miksi ei anneta ojien kasvaa umpeen itsekseen

Lue lisää: Tornator blogi 27.1.2026

Lue lisää: Jenni Frilander/yle.fi 22.2.2026

Vesien ekologisen ja kemiallisen tilan arvioinnin ja luokittelun kriteerit on päivitetty tulevaa vesienhoitokautta varten. Luokittelu on osa lainsäädännön edellyttämää vesienhoidon ja merenhoidon prosessia. Ohjeita hyödyntävät vesien luokittelusta vastaavat ELY-keskukset ja niiden seuraajat sekä muut vesiasiantuntijat.

Ohje on valmistunut Suomen ympäristökeskuksen, Luonnonvarakeskuksen ja ELY-keskusten vesienhoitoasiantuntijoiden yhteistyön tuloksena. Myös sidosryhmiltä saatiin kommentteja ohjeeseen.

Vesien tilaa arvioidaan ja luokitellaan ihmisten toiminnan aiheuttamien ekologisten ja kemiallisten muutosten voimakkuuden perusteella.
“Luokittelujärjestelmä perustuu aiempien vesienhoitokausien menetelmiin, mutta ohjeita ja määrittelyjä on tarkennettu. Erityisesti on kehitetty vesimuodostuman ekologisen tilan luokan määrittelyä, luokittelumenetelmiä ja tiedonhallintaa”, oppaasta vastannut Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Jukka Aroviita kertoo.

Lue koko artikkeli: Uudet ohjeet jokien, järvien ja rannikkovesien tilan luokitteluun SYKE.FI

Hylätyistä lasikuituveneistä on tulossa uusi ympäristöuhka järviemme rannoilla.

Nurmijärvenkin rannoilla lojuu vanhoja lasikuituveneitä – ja ne eivät ole harmittomia näkyjä.

Brittitutkimuksen mukaan lasikuituveneistä irtoaa mikroskooppisia kuituja ja hartsihiukkasia, jotka voivat päätyä simpukoihin, kaloihin ja edelleen ravintoketjuun.

Lasikuitu on ollut vuosikymmeniä suosittu veneiden rakennusmateriaali, mutta se ei ole ikuista. Ajan myötä se rapistuu ja murenee – ja hiukkaset jäävät veteen. Suomessa on arviolta yli 700 000 lasikuituvenettä, joista jopa 10 000 poistuu käytöstä vuosittain.

Pirkanmaalla Leena Ilmolan vetämä talkoohanke keräsi tänä kesänä lähes 50 hylättyä venettä Kukkiajärven ja lähijärvien rannoilta – tavoitteena oli vain 30. Vanhojen veneiden nouto ei ollut aina helppoa: moni vene löytyi puiden takaa, sammaloituneena tai osin upoksissa.

Tällä hetkellä lasikuituveneiden kierrätykselle ei ole toimivaa järjestelmää. Veneet murskataan jäteasemilla ja käytetään sementin jatkeena, mutta polttaa niitä ei voi.

”Tavoitteena ei ole pelotella, vaan herättää. Vanhoista veneistä on tullut monelle perikunnalle ongelma – kukaan ei tiedä, missä isoisän vene on”, Ilmola sanoo.

Nyt olisi aika kerätä vanhat veneet pois ennen kuin ne katoavat... veteen.

Lue Hesarin koko artikkeli: Matti Mielonen HS / Suomen rannat ovat täynnä vanhoja lasikuituveneitä –kuidut voivat uhata vesistöjä

Rautjärven pimein paikka löytyy Nurmijärven kulmilta

Rautjärven pimein alue sijaitsee kunnan luoteisnurkalla, Torsan ja Pohja-Lankilan pohjoispuolella. Erityisesti Nurmijärven ympäristö erottuu kartalla poikkeuksellisen vähävaloisena – alue on pitkälti vapaa Simpeleen ja Imatran keinovaloista.

Tiedot käyvät ilmi maailmanlaajuisesta Light Pollution Atlas -tietokannasta, jonka yhdysvaltalainen tutkija David J. Lorenz on koonnut satelliittihavaintojen perusteella. Kartta näyttää, missä yötaivas on yhä luonnontilainen ja missä keinovalo peittää tähtien loiston.

Valokin voi olla saastetta

Valosaaste on yksi ihmisen kasvavista ympäristövaikutuksista. Keinovalo muuttuu saasteeksi, kun sitä on väärässä paikassa tai liikaa – eli kun valaistus on tarpeetonta, väärin suunnattua tai liian voimakasta. Tällöin se häiritsee niin ihmisiä kuin eläimiäkin ja muuttaa yöympäristön luonnetta.

Maapallo hehkuu nykyään öisin valopallona. Jo vuonna 2016 tutkijat arvioivat, että kolmasosa maailman väestöstä elää niin voimakkaassa valosaasteessa, etteivät he enää näe Linnunrataa paljain silmin.

Rautjärven pimeät alueet ovat siis harvinaista ja arvokasta luonnonvaraa – paikkoja, joissa yötaivas on yhä oikeasti pimeä.

Linkki Light Pollution Atlas -tietokantaan

Lue lisää: https://www.nurmijarvensuojelu.fi/vedenkorkeus/

Suomen uusissa maastokartoissa järvien vedenpinnan korkeus merkitään N2000-korkeusjärjestelmän mukaan.

N2000 (N = Normaalikorkeus) on Suomen virallinen korkeusjärjestelmä vuodesta 2012 alkaen. Se perustuu eurooppalaiseen vertailupintaan, joka on määritelty Amsterdamin nollapisteeseen (Normaal-Amsterdams Peil, NAP).

Eli jos katsot esimerkiksi Maanmittauslaitoksen uusia maastokarttoja, järvien korkeustiedot ovat N2000-järjestelmän mukaisia, eivät enää vanhan N60-järjestelmän.

Nurmijärven vedenpinnan korkeus 15.8.2025 oli 95,175, eli hyvin lähellä keskiveden korkeutta 95,2

Vedenkorkeusasteikon asennus

Muistatko Asta-myrskyn 15 vuotta sitten?

29.7.2010 rajuilma riehui Rautjärvellä kaataen metsiä, katkaisten sähköt ja jättäen jälkeensä valtavat tuhot. Asta jäi monien mieliin yönä, jolloin luonto näytti todellisen voimansa.

Missä sinä olit, kun Asta-myrsky iski?

Lue lisää/ katso video: https://www.nurmijarvensuojelu.fi/asta-myrsky/

Talkoopäivä 5.7.2025 13:00 - 15:00

Vertasenlahden metsäojan kahden laskeutusaltaan tyhjennys sujui erinomaisesti – kiitos ahkerille talkoolaisille! Altaat saatiin kuntoon tunnissa per allas.

Laskeutusaltaiden tyhjennysurakan päätteeksi lato-tukikohdassa maistui uunituore Natusen ohra-rieska.

Kutsu varsinaiseen kokoukseen

Jäsenmaksu 2025