Rantametsien hakkuu voi heikentää järvien kuntoa monin tavoin. Se lisää ravinne- ja kiintoainevalumia, mikä voi rehevöittää vettä ja samentaa järven pohjaa. Puuston poistaminen nostaa veden lämpötilaa, heikentää vesieliöiden elinolosuhteita ja häiritsee ravintoverkkoa. Lisäksi rantametsät suojaavat eroosiolta ja tarjoavat elinympäristöjä monille lajeille. Haittoja voidaan vähentää jättämällä suojavyöhykkeitä vesistöjen läheisyyteen.
Metsäkeskuksen verkkosivuilta voit tarkistaa alueesi voimassaolevat metsänkäyttöilmoitukset
Ennakoivat toimenpiteet ovat tehokkaampia kuin jo heikentyneen vesistön tilan parantamiseen tähtäävät toimet.
Metsätalouden vesistövaikutukset ja vesiensuojelu
Metsätalous on merkittävä vesistöihin kohdistuvan ravinne- ja kiintoainekuormituksen lähde erityisesti alueilla, joilla on paljon ojitettuja soita ja pienvesiä. Nurmijärven valuma-alueella tehtävät hakkuut ja ojitustoimet voivat vaikuttaa suoraan järven veden laatuun, rehevöitymiseen ja veden tummumiseen.
Mistä kuormitus syntyy?
Metsätalouden vesistökuormitus syntyy pääasiassa ojituksista, uudistushakkuista, maanmuokkauksesta ja lannoituksesta. Erityisesti turvemailla kuormitus on moninkertaista kangasmaihin verrattuna. Ojitettujen soiden ravinnehuuhtouma on pysyvästi suurempaa kuin luonnontilaisten soiden – ilmiötä kutsutaan ojituslisäksi. Ojitus ja hakkuut laskevat vedenpintaa, lisäävät turpeen hajoamista ja vapauttavat typpeä, fosforia ja orgaanista hiiltä valumavesiin jopa vuosikymmenten ajaksi.
Vesistöjen tummuminen ja happamoituminen
Valumavesien mukana kulkeva orgaaninen aine tummentaa järvi- ja jokivesiä. Ilmiö on voimistunut ilmastonmuutoksen myötä, mutta metsätalous – erityisesti ojitetut suot – lisää sitä selvästi. Tummuminen heikentää veden ekologista tilaa ja virkistyskäyttöä. Lisäksi humus on luonteeltaan hapanta, ja ojitus on keskimäärin lisännyt vesistöjen happamoitumista.
Tehokkain keino: kuormituksen synnyn ehkäisy
Keskeinen viesti on selvä: ennaltaehkäisy on tehokkaampaa kuin jälkikäteinen vesiensuojelu. Metsänomistajan tärkeimmät keinot ovat:
- välttää tarpeetonta kunnostusojitusta ja ojitusmätästystä
- käyttää matalampaa ojasyvyyttä, joka vähentää ravinnehuuhtoumaa ilman merkittävää kasvutappiota
- välttää ojituksia ja raskaita maanmuokkauksia hienojakoisilla mailla
- tehdä hakkuut maltillisesti ja suosia jatkuvapeitteistä kasvatusta erityisesti turvemailla
- ajoittaa toimenpiteet vähävetiseen aikaan ja jättää ojakatkoja sekä suojavyöhykkeitä purojen ja järvien rannoille.
Nurmijärven tilan kannalta ratkaisevaa on, miten ja missä hakkuut ja ojitukset tehdään. Suurimmat hyödyt saavutetaan valitsemalla kevyemmät käsittelytavat, rajoittamalla ojituksia ja huomioimalla vesistöt jo metsänhoidon suunnitteluvaiheessa. Näin metsätalous ja hyvä vesien tila voidaan sovittaa yhteen.
Paikkatietoaineistot luonnonhoidon suunnittelun tukena
Avoimet luontotietoaineistot auttavat suunnittelemaan ja kohdentamaan luonnonhoitokeinoja, joita tehdään hakkuu- ja hoitotöiden yhteydessä. Luonnonhoidon paikkatietoaineistojen avulla voit esimerkiksi arvioida hakkuukohteen vesiensuojelutarvetta.
Lue lisää:
Paikkatietoaineistot luonnonhoidon suunnittelun tukena
Avoin metsä- ja luontotieto:
https://www.metsakeskus.fi/fi
RUSLE -aineisto näyttää eroosioherkät alueet
Paikkatiedon eroosiomalli RUSLE2015 kuvaa, paljonko paljaasta maanpinnasta mahdollisesti irtoaa kiintoainetta ensimmäisenä vuonna maanmuokkauksen jälkeen. Malli toimii kivennäismailla. Mitä punaisempi alue, sitä suurempi huuhtoutuma. Mallista tunnistat eroosiolle alttiit alueet ennen uudistushakkuuta ja maanmuokkausta ja rajaat vesistöjen ja pienvesien suojavyöhykkeet. Näin vähennät kiintoaine- ja ravinnekuormitusta vesistöihin.
Kosteusindeksi kertoo maaperän kosteudesta
Kosteusindeksikartta (DTW 4 ha) kuvaa maaston kosteusolosuhteita normaalina kesänä. Mitä tummempi sininen, sitä märempi maasto. Kartasta tunnistat heikon kantavuuden alueet ja voit suunnitella puunkorjuun siten, että vältetään urapainumia sekä ravinteiden ja kiintoaineen kulkeutumista. Kosteusindeksi auttaa myös rajaamaan vesistöjen ja pienvesien suojavyöhykkeet.
Virtausverkko
Pintavesien virtausreittejä kuvaava rasteriaineisto. Aineisto kuvaa rasterin pikseliarvona yläpuolisen valuma-alueen pinta-alan. Rasterin kuvaustapa on luokiteltu valuma-alueen pinta-alan perusteella ja näin on saatu erotettua uomat, joihin vesi kertyy laajemmalta alueelta.
Karttataso kertoo hyvin miten virtaukset kiertävät Suurisaaren myötäpäivään.
Lue lisää aiheesta: Metsätalouden vesiensuojelu PDF