Geologian tutkimuskeskus, Espoo 1988.
Osmo Nykänen: Kallioperäkartan selitykset, lehti 4121
Virmutjoen kartta-alueen kallioperä, karttalehti 4121 A3 .pdf
Pegmatiittiesiintymät (kartassa punaisella) ovat merkittävä litiumin raaka-ainelähde. Pegmatiittiesiintymistä voi litiumin ohella löytyä myös tinaa, tantaalia ja niobia. Tällaisia esiintymiä tunnetaan Australiasta, USA:sta, Kanadasta, Irlannista ja Kongosta ja myös Suomesta.
Pegmatiittiesiintymiä louhitaan sekä avolouhoksista että maanalaisista kaivoksista.
Painajaisuni
Näin tuosta Virmutjoen kallioperäkartasta painajaisunen.
Torsantakaan oli perustettu neliökilometrien suuruinen kaivosalue, jonka kulmassa oli pohjaton avolouhos. Pohja-Lankilan koillispuolen järvi Änikkä oli kuivatettu sekä Ilmajärven suoalueelta turpeet ja pintamaat kuorittu. Järvisedimentin, pintamaiden, moreenin ja sivukivien läjitysvuoret kohosivat kymmenien metrien korkeuteen.
Louhintaräjäytysten jylinä, paineaallot ja maan järähdykset piinasivat seutukunnan asukkaita pyhät arjet ja kivimurskaamon ryske kellon ympäri. Täysperävaunulliset malmirekat jyräsivät tauotta kapeilla ja pölyävillä kyläteillä.
Louhoksen kuivana pitovedet ja kaivos alueelta kerätyt saastuneet hulevedet oli runsaan sadannan takia ohjattu suoraan alapuolisiin vesistöihin. Räjähdysaineperäiset typpipäästöt ja räjähdysainejäämät olivat myrkyttäneet Torsan elinympäristön, fosfori rehevöittänyt järven ja pysyvien sinileväkukintojen maksa- ja hermomyrkyt olivat aiheuttaneet ranta-asukkaille myrkytysoireita.
Kaivosalueen vesipäästöjen sulfaatti- ja rautakuormitus oli tuhonnut Hiitolanjoen luonnonvaraisen järvilohikannan ja matkailupalveluelinkeinot oli ajettu konkurssiin.
Avolouhoksen kuivana pitäminen oli vaatinut pohjaveden jatkuvaa pumppausta louhoksesta, mikä oli romahduttanut pohjavesitason Rapakonkankaan pohjavesialueella. Lisäksi sulfaattisten pintamaiden ja -sivukivien läjitysalueiden happamat suotovedet olivat saastuttaneet maaperän ja liuenneet raskasmetallit myrkyttäneet pohjavedet peruuttamattomasti.
Kari Pätilä